Avainsana-arkisto: resistenssinhallinta

Ötököitä ja torjuntaa

Chilitarhurin kiusaksi saattaa tulla kutsumattomia vieraita.

Varsinkin näin talvisaikaan kun ulkona on liian kylmä pikku ötököille niin kasvien mukana on kiva tulla sisälle lämmittelemään.

Kuiva huoneilma, vähästä valosta ja liiallisesta lämmöstä kärsivät kasvit ovat otollinen paikka tuholaisille pesiytyä tarhurin- ja kasvien kiusaksi sisätiloihin.

Kirvat

Persikkakirva

 

Persikkakirva

Kirvat ovat yleisimpiä chilien tuholaisia. Jo muutama kirvayksilö kesän jälkeen ulkoa sisälle tuoduissa kasveissa saa parissa- kolmessa viikossa aikaan populaation räjähdysmäisen kasvun. Usein ensimmäinen merkki kirvojen läsnäolosta on lehdillä näkyvä kirvojen uloste eli mesikaste, joka kastelee lehdet ja altistaa ne muille infektioille.

Hyväksi havaittu keino onkin pestä sisälle talvetukseen tuotavat kasvit huolella, jolloin kirvojen- ja muiden tuholaisten määrä vähenee oleellisesti.

Jos varotoimenpiteistä huolimatta kirvoja alkaa näkyä kasveissa on syytä toimia ripeästi ja määrätietoisesti.

Kirvat synnyttävät eläviä poikasia joten suurin osa jälkeläisistä on aluksi lähellä emojaan. Enimmän populaation voi poistaa helpoimmin leikkaamalla kasvista pahimmin saastuneet versot pois. Tämän jälkeen koko kasvin perusteellinen ruiskutus pyretriinillä riittää yleensä kirvapopulaation hävittämiseen. Suurin osa kirvoista majailee mieluiten lehtien alapinnoilla, kukkanupuissa ja uusissa versoissa joten näiden paikkojen ruiskutus on erityisen tärkeää. Pyretriiniruiskutus kannattaa toistaa n. viiden vuorokauden kuluttua. Mikäli torjunta-aineiden käyttö tuntuu vieraalta eikä rakkaiden kasvien hävitys tunnu houkuttelevalta ajatukselta niin hyvä vaihtoehto kemiallisille aineille ovat biologiset torjuntaeliöt. Kirvavainokaiset, kirvasääsket ja harsokorennot ovat hyviä biologisia torjuntakeinoja kirvoja vastaan.

Ripsiäiset

Ripsiäinen_2Ripsiäinen

Ripsiäinen

Ripsiäiset ovat astetta harmillisempia tuholaisia verrattuna kirvoihin.

Ripsiäisten havaitseminen on jonkin verran hankalampaa kuin kirvojen. Ne ovat nopealiikkeisiä, nopeasti lisääntyviä ja niiden sukupuu on myös laaja.

Ensimmäiset merkit ripsiäisten läsnäolosta ovat yleensä pienet hopeanhohtoiset laikut kasvin lehdissä. Myös pienet mustat ulostepisteet lehtien alapinnoilla voivat kertoa ripsiäisten läsnäolosta. Ripsiäiset ovat n. 1-1,5 mm kokoisia. Lajista riippuen niitä esiintyy lehtien alapinnoilla- ja tai kukissa/nupuissa.

Ripsiäiset munivat kasvisolukon sisälle jolloin niiden munia on vaikea havaita. Myöskään torjunta-aineet eivät usein tehoa ripsiäisen muniin tai koteloihin.  Ripsiäisillä on kuusi eri kehitysvaihetta joten niiden torjunnassa pitää olla kärsivällinen. Kannattaakin varautua noin kolmen viikon torjunta sessioon, jos aiot päästä kokonaan eroon näistä kiusankappaleista. Ripsiäiset kehittävät myös helposti resistenssin torjunta-aineille joten niiden hävittämisessä on syytä noudattaa torjunta-aineiden ohjeissa annettuja määräyksiä.

Seuraavanlaisella torjunnalla on saatu hyviä tuloksia:

Typistä kasveja mahdollisuuksien mukaan, hävitä pois leikatut kasvinosat välittömästi sillä aikuiset ripsiäiset ovat lentäviä hyönteisiä. Ruiskuta kasvit kauttaaltaan pyretriinillä. Toista ruiskutus samalla aineella kolmesti n. viiden vuorokauden välein. Torjunta-aineet tehoavat vain ripsiäisen aktiivisiin kehitysasteisiin (aikuiset ja toukat) Mikäli mahdollista vaihda kasvualusta uuteen sillä ripsiäisen kotelot kehittyvät kasvualustassa. Sijoita kelta-ansoja kasvien läheisyyteen, latvusten tasolle tai alemmaksi, näin voit tarkkailla lentävien aikuisten määrää. Ota kasveista lehti- ja kukka näytteitä ja tarkastele niitä luupilla mahdollisten henkiinjääneiden varalta. Ripsiäistoukat ovat yleensä hyvin vaaleita verrattuna aikuisiin ja niitä on vaikea havaita varsinkin kukista missä ne ovat syömässä siitepölyä.

Mikäli edellämainitun käsittelyn jälkeen kasvista löytyy vielä eläviä ripsiäisiä pitää käyttää eri torjunta-aine ryhmään kuuluvaa valmistetta resistenssin välttämiseksi. Esim. Tiaklopridi on tehokas ripsiäisten torjunnassa, joskin suurin osa Tiaklopridi valmisteista on saatavilla vain ammattikäyttöön. Esvenfaleraatti ja Sypermetriini ovat myös tehokkaita ripsiäisten torjunnassa. Näillä kaikilla pitää ehdottomasti noudattaa pakkauksessa olevia käyttöohjeita.

Biologiseen torjuntaan: ripsiäispetopunkki, petoluteet ja harsosääski. Ripsiäispetopunkki on tehokas ja turvallinen keino ripsiäisiä vastaan. Joskin kotioloissa pitää muistaa että ilmankosteuden on syytä olla melko korkea jotta ripsiäispetopunkit viihtyvät.

Vihannespunkit

Vihannespunkki

Vihannespunkki ja munia

Vihannespunkit ovat n. 0,3 millimetrin kokoisia joten niin havaitseminen on saastunnan alkuvaiheessa erittäin vaikeaa.

Tarkkaile kasvin yleiskuntoa. Kuivuvia kasvupisteitä, kuivuvia lehtiä, lehtien harmautta. Vihannespunkki on hämähäkkieläin joka kutoo myös seittiä. Saastunnan alkuvaiheessa seittiä ei ole, tai sitä on niin vähän että sitä on vaikea havaita. Kuiva ilma on vihannespunkille paras mahdollinen olosuhde, joten ilmankostutin tai kasvien säännöllinen sumuttelu haittaa niiden olemassaoloa.

Vihannespunkki elää lehtien alapinnoilla josta sitä on yleensä vaikea havaita. Myös sen pieni koko tekee havainnoinnista haasteellista. Luuppi, mikroskooppi tai tietokoneen usb-väylään liitettävä suurennoksella varustettu kamera on hyvä apuväline vihannespunkin tarkkailussa.

Vihannespunkin elämänkiertoon kuuluu viisi eri vaihetta joita kaikkia on yleensä havaittavissa saastuneilla kasveilla. Tässäkin tapauksessa torjunta-aineet tehoavat yleensä vain aktiivisiin kehitysvaiheisiin. Siitä johtuen torjuntajakson pituuden pitää olla niin pitkä että kaikki ovat varmasti saavuttaneet sellaisen vaiheen johon torjunta-aine tehoaa. Käytännössä tämä tarkoittaa noin kolmea viikkoa.

Vihannespunkin torjunta kannattaa aloittaa pyretriinillä, se on tehokas aine aikuisia punkkeja vastaan. Koko kasvin peittävä ruiskutus samalla aineella pitää tehdä kolmesti viiden vuorokauden välein. Vihannespunkki kehittää helposti resistenssin torjunta-aineita vastaan joten on varmistuttava siitä että koko populaatio saadaan hävitettyä, eikä resistenttejä yksilöjä jää jäljelle.

Torjuntajakson jälkeen kasvia pitää tarkkailla mahdollisten henkiinjääneiden varalta.

Mikäli punkkeja vielä löytyy pitää vaihtaa eri tehoaine ryhmään. Esim Esvenfaleraatti toimii vihannespunkkia vastaa. Noudata pakkausohjeita.

Biologiseen torjuntaan: Ansaripetopunkki jolla saavutetaan yleensä erittäin hyviä tuloksia vihannespunkin torjunnassa.